Valikko Sulje

Teerisaaren luonto

Teerisaaren, kuten koko Santahaminan, luonto on edustaa hyvin säilynyttä ja monimuotoista saaristoluontotyyppiä. Teerisaari on merkitty luontoarvoiltaan arvokkaaksi kokonaisuudeksi erityisesti merenrantaniittyjensä, mäkikauraketonsa, niittykasvilajistonsa sekä arvokkaan lepakkokantansa vuoksi.

Saaren luontoarvot
Merkittävä tekijä luontoarvojen säilymiseen Santahaminassa on ollut sen asema suurelta yleisöltä suljettuna sotilassaarena. Tämä on rajoittanut ihmisen toiminnan aiheuttamaa ”kulumaa” ja mahdollistanut luontoarvojen säilymisen julkisia virkitysalueita paremmin. Santahaminassa saaren ainutlaisen luonnon säilyttämiseen alettiin kiinnittää erityistä huomiota 2000-luvun alussa. Vuonna 2001 Teerisaari merkittiin Santahaminan varuskuntasuunnitelmaan virkistysalueeksi ja myös Teerisaaren luontoarvojen ylläpitoon ryhdyttiin kiinniittämään enemmän huomiota. Vuonna 2003 Upseerikerho teettikin saaren luontoarvoja kunnioittavan maisemointisuunnitelman,  joka kattoi koko Teerisaaren alueen.

Teerisaari sai lisää kokoa matalan veden aikaan 8.10.2016. Kuva:Timo Kuokka
Ketohanhikki (Potentilla anserina) kukkii komeasti Teerisaaren rannoilla puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 2016. Kuva: Timo Kuokka

Lepakoiden saari
Santahamina on arvioitu yhdeksi Helsingin arvokkaimmista lepakkoalueista. Saarelta on paljastunut 11 aluetta, joka ovat Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteen IV mukaisia lepakoille ja lepakoiden suojelulle tärkeitä alueita. Seitsemän näistä alueista, ml. Teerisaari, määrättiin kuuluvaksi I luokkaan, jonka suojelumääräykset ovat samaa luokkaa kuin liito-oravilla. Teerisaari onkin yksi Santahaminan aktiivisimmista lepakkopaikoista ja siellä tavataan pohjanlepakkoja, vesisiippoja, viiksi-/isoviiksisiippoja ja korvayökköjä.(Lähde: Jarmo Nieminen: Santahamina, sotilassaaren luontoaarteet. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki 2009)

Saaren luonnon ylläpito – Kesätyöntekijöitä ja perinteistä maisemanhoitoa
Teerisaaren perinnebiotooppia on vaalittu useana vuonna lampaiden avulla, jotka huolehtivat siitä, ettei saaren pusikoituminen yllätä tai kurttulehtiruusu ja muut tulokaslajit uhkaa saaren luontoarvoja. Kuvassa vuoden 2012 uskolliset kesätyöntekijät (vaalea Rusina ja musta Shogun) kesätyöurakkansa alussa.

 
Kuva: Ossi Suominen